Osa 5. Rad Romance

Tulen varmasti menettämään lukijoita tämän ja tulevien osien takia, mutta teenkin tätä tarinaa vain siksi, että haluan ja koska se on hauskaa. Jos olet homofoobinen ihminen, jätä lukematta. 

Jätkillä pysyy kyllä pöksyt jalassa (ainakin kuvissa) koko ajan, mutta paljasta pintaa kyllä näkyy.

Osan lukumusiikki.

Ja vielä vastauksia edellisen osan kommentteihin:

Pisara, kiitos kommentistasi. Leon on tarkoituksella hieman kusipäinen hahmo. En spoilaa mitään tämän tarkemmin, mutta Neelaa tullaan vielä näkemään jonkin verran tarinassa.

Anonyymi, kiitos kehuista! Ne saavat aina hyvälle tuulelle. 

Tyllerö, hienoa että pidät, tervetuloa lukemaan. On aina hienoa kuulla, että tekee edes jotain oikein. :)

”… Ja sitten sain tietää, että Neela oli todella raskaana. En tiedä, olisinko tehnyt toisin jos olisin tiennyt. Hän kuitenkin päätyi aborttiin”, kerron hieman vaivaantuneena. Sain itseni kuulostamaan totaaliselta kusipäältä.

”Kiitos kun kerroit mulle”, Jacques sanoo. Kun näen hänen hymyilevän, omille kasvoillenikin hiipii hymy. 

Sitten tunnen, kuinka Jacquesin käsi hipaisee olkapäätäni ja olen pompata pystyyn. Jacquesin kasvoilla on hellä hymy ja hän vetää minua lähemmäs itseään.

”Hei, hei hetkinen”, sanon ja vaikka en yritäkään tapella vastaan, en myöskään myötää häntä. 

Jacques kietoo kätensä olkapäälleni ja minä päätän, että hitot, minä teen niin kuin haluan, en niin kuin on oikein. Ja se mitä haluan, on se, mitä Jacques minulle sanoitta ehdottaa. Vaikka hän ei sanokaan mitään, tiedän syynkin, miksi hän tekee näin. Hän haluaa minun piristyvän. 

Kun hän kumartuu lähemmäs minua, minä saan kuiskattua jotakin järjetöntä, jotakin, mitä kukaan fiksu ihminen ei sanoisi tässä vaiheessa: ”Mä en ole homo.”

Jacques naurahtaa päin kasvojani. ”Tiedän.”

Hän on niin lähellä, että tunnen hänen lämpönsä.

”Mä en välitä siitä, mikä sä olet, kunhan nyt vaan piristyt vähän”, Jacques sanoo ja minä odotan jännittyneenä, että hän tekisi seuraavan siirtonsa.

Minä itse teen seuraavan liikkeen ja tulen lähemmäs häntä, niin että nenämme koskettavat toisiaan. Minä henkäisen hädin tuskin kuuluvasti.

Sitten meidän huulemme kohtaavat ja minä unohdan ylpeyteni ja sen, että minun ei luultavasti pitäisi tehdä tätä sellaisen ihmisen kanssa, jonka olen tuntenut niin vähän aikaa. Vitut minä siitä, kun hetken unohdus kaikesta muusta on minun käsieni ulottuvilla.

Jacques nousee seisaalleen ja ottaa paitansa pois päältään. Minäkin nousen ylös, sillä en halua vielä päästää häntä menemään, haluan vielä hänen läheisyyttään. Minä tarvitsen sitä kuin ilmaa, jota hengitän.

Hänellä on haastava ilme kasvoillaan, kuin hän viestisi, että hän haluaisi nähdä, miten pitkälle olisin valmis menemään. Minä osaan vain tuijottaa hänen silmiään ja miettiä sitä, miten pehmeä hänen ihonsa on.

Pian hän auttaa minulta paidan pois ja meidän paljaat ylävartalomme kohtaavat. 

Ei tarvita puhetta, ei sanoja, kun hän kurottautuu suutelemaan minua uudelleen.

Me kompuroimme kiinni toisissamme sängylle, potkimme kengät pois ja hän naurahtaa kun kiroan vaimeasti kun hän koskettaa minun ihoani. 

Hänen katseessaan on tiettyä hellyyttä, kun hän katsoo minuun ja minä tiedän, että katson häneen samaan tapaan, haluavasti. 

Hän tarttuu käteeni ja vie toisen kätensä niskani taakse, vetääkseen minua lähemmäs. Kolmas suudelma on jo niin kiihkeä, että on vain ihme, että meillä on vielä vaatteita päällä. Minä haluan häntä, vaikka en yleensä edes pidä miehiä puoleensavetävinä. 

Jacques kumartuu ylleni ja kaataa minut selälleen sängylle.

”Haluatko sä tätä varmasti?” hän kysyy ja minä kykenen vain nyökkäämään kiivaasti. 

Minä vedän häntä itseeni päin ja tunnen, miten hän antaa periksi. Kun hän kumartuu ylleni, minä ymmärrän. Ymmärrän viimein, miksi minä siedän hänen seuraansa paremmin kuin kenenkään muun seuraa.

En kuitenkaan sano mitään, en nyt kun olen pääsemässä näin lähelle häntä. Hän laskee kätensä lanteilleni ja minä huokaan.

____________________________________________________________________________

Seksin jälkeen me istumme sylikkäin, hän juttelee minulle ja minä kuuntelen. Hän oli kummallisen häpeissään itsestään kun akti oli ohi ja veti bokserit jalkaansa, joten minä tein samoin.

”Sä olit paras, mitä mulla on pitkään aikaan ollu”, Jacques sanoo, enkä voi kuin vastata, että hän on minulle ainoa kuukausiin. En edes muista, miltä muut ennen häntä tuntuivat.

Vaikka ulkona on valoisaa, hän haukottelee ja me yhteisestä päätöksestä päätämme ruveta nukkumaan. Hän käpertyy aivan minuun kiinni ja asettaa kätensä lepäämään minun vatsani päälle. 

Minä puristan käsiäni rintaani vasten ja yritän vielä pitää ne sanat sisälläni, jotka haluaisin hänelle sanoa. En voi kuitenkaan mitään vielä kertoa, sillä hiljainen tuhina paljastaa Jacquesin nukahtaneen.

Kun me makaamme siinä, aivan liikkumatta, voin hetken ajatella, ettei meidän tarvitsisi koskaan nousta.

__________________________________________________________________________

Kun hän herää, minä herään hänen liikkeisiinsä. Me menemme käsi kädessä kylpyhuoneeseen ja minä lasken veden kylpyammeeseen. Aivan kuin kaikki aiemmin koettu läheisyys ei olisi tarpeeksi, sillä me istumme kylpyammeessa toisissamme kiinni, otsat vastakkain.

Me emme puhu mitään, enkä minä halua olla se, joka hiljaisuuden rikkoo ensimmäiseksi. Tyydyn vain tuijottelemaan hänen silmiään, jotka tuijottavat minuun takaisin.

___________________________________________________________________________ 

Me istumme telkkarin ääressä, katsellen jotakin, jossa ei tunnu olevan mitään järkeä. Asiaa ei auta yhtään se, että ohjelma on puhuttu espanjaksi ja tekstitykset tulevat puoli minuuttia jäljessä. Minä pidän siitä, että me istumme lähekkäin, ilman typerää tarvetta puhua. Hän lainasi taas minun vaatteitani, mutta en jaksa valittaa siitä. 

Sitten me suutelemme jälleen. Tunnen oloni vastarakastuneeksi teiniksi, joka ei saa kumppanistaan käsiään irti. 

Kun me irtaudumme toisistamme, minä jään katsomaan Jacquesia kummallisen hämmennyksen vallassa.

”Tää tulee nyt ihan puskan takaa, mutta mä taidan rakastaa sua”, sanon ja näen samankaltaisen hämmennyksen Jacquesin silmissä.

Sitten hämmennys vaihtuu pelkoon. ”Rakastat? Mutta…”

”Mä rakastan sua, enkä haluu ikinä päästää sua pois”, sanon ääni vakaana ja pidän vielä hänestä kiinni.

”Et oo vittu tosissas”, hän sanoo ja riistäytyy irti syleilystäni. En ehdi edes mitään sanoa, kun hän jo kävelee ulos asunnosta.